Tähtitorni Tähtikuvaus.info  
   
Etusivu
Havaintolomake
Linkit
Kuvagalleria
Tähtikuvausartikkelit
Tähtikuvaus-FAQ

Tähtivalokuvaus ja sen aloittaminen

Ennemmin tai myöhemmin tähtitiedettä tai valokuvausta harrastavalle tulee mieleen ryhtyä kuvaamaan taivaalla näkyviä kohteita ja ilmiöitä. Tähtikuvaus poikkeaa kuitenkin normaalista valokuvauksesta ja jopa ammattikuvaaja saattaa olla samalla viivalla tähtikuvausta aloittelevan harrastajan kanssa.

Alkuun pääsee jo kameraoptiikalla

Tähtivalokuvausharrastustaan aloittelevalla ei välttämättä ole mahdollisuuksia sijoittaa tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia euroja kuvausvälineisiin. Halvemmallakin pääsee jo liikkeelle ja käytännössä paras vaihtoehto tähtivalokuvauksen aloittamiseen on digitaalinen järjestelmäkamera siitäkin huolimatta, että joissain digipokkareissa on mahdollisuus pitkiin aikavalotuksiin ja käsisäätöihin.

Kameraan kannattaa kiinnittää mahdollisimman laajakulmainen objektiivi (10-20mm), jollainen käy erityisen hyvin laaja-alaisten maisematähtikuvien kuvaamiseen. Erikoistilanteissa voi käyttää myös 8mm kalansilmäobjektiivia.

Kameran lisäksi tarvitaan tukeva jalusta, sillä valotusajat voivat venyä muutamista sekunneista jopa minuutteihin riippuen, halutaanko tähtien pysyvän pistemäisinä vai tekevän viiruja.

Tärähdyksen estämiseksi on suositeltavaa käyttää kaukolaukaisinta (joita on saatavissa myös ohjelmoitavina) tai kameran itselaukaisuajastinta. Lisäksi järjestelmäkameroissa voi usein lukita peilin yläasentoon ennen varsinaista sulkimen avaamista, mikä entisestään vähentää tärähdyksen vaaraa (eniten siitä on kuitenkin hyötyä kaukoputken läpi kuvatessa).

Mikäli kamerassa on mahdollisuus kuvata RAW-muodossa, kannattaa ehdottomasti käyttää sitä, jolloin sitten tietokoneen ääressä on mahdollista vielä hienosäätää kuvaa ennen sen konvertointia JPG-muotoon.

Itse kuvaaminen tapahtuu käytännössä siten, että kamera asetetaan jalustalle ja suunnataan halutulle tähtitaivaan alueelle, tarkennetaan äärettömään (manuaalitarkennuksella) ja valitaan sopiva valotusaika, jonka jälkeen painetaan laukaisinta.

Laajakulmaisella objektiivilla sopiva valotusaika on yleensä noin 30-40 sekuntia, ennen kuin tähdet alkavat venyä liikaa, mutta lähempänä taivaannapaa voidaan päästä jopa lähemmäs minuutin valotusaikoja. Kameran ISO-arvo asetetaan mahdollisimman suureksi, yleensä kannattaa käyttää ISO-arvoja 800-3200 väliltä, mutta jos kamera on melko uusi ja kohina on vähäistä, kannattaa kokeilla suurempiakin ISO-arvoja.

Kuvauspaikaksi kannattaa valita mahdollisimman pimeä paikka, joka on mielellään myös kaukana kaupunkien valosaasteesta (ellei nyt ihan välttämättä halua tähtikuviinsa oranssia värisävyä). Kannattaa muistaa, että talvella luminen maa heijastaa jopa 80-90% kaikesta siihen osuvasta valosta taivaalle, kun taas lumeton maa heijastaa ainoastaan n. 10%. Taivaalla kirkkaana loistava Kuu voi kuvaustilanteesta riippuen olla joko hyvä tai huono asia.

Mikäli halutaan yksityiskohtaisempia kuvia esim. Kuusta, Auringosta tai muista kohteista, kuin mitä pelkällä kameraoptiikalla saadaan, joudutaan kuvaamaan kaukoputken läpi joko okulaarisuurennusta käyttäen tai kuvaamalla suoraan kaukoputken polttotasolta.

Sahannevan observatorio
Tähtitaivasta Sahannevan observatoriolla tammikuussa 2014. Kirkas kohde kuvan keskivaiheilla on Jupiter.

Afokaalinen kuvaus

Afokaalinen kuvaus eli ns. digiscoping on alunperin lintuharrastajien ja luontokuvaajien kehittämä tekniikka, jossa digikameralla otetaan kuvia yleensä käsivaralta kaukoputken (tai kiikarin) okulaarin läpi. Tekniikka soveltuu luontokuvauksen lisäksi hyvin pitkälti myös tähtikuvaukseen, käsivaralta ja ilman seurantaa onnistuu jo hyvin mm. Kuun, Auringon ja kirkkaimpien planeettojen kuvaaminen.

Useimpiin kaukoputkiin on nykyisin myös saatavissa erityisiä lisälaitteita, joilla digikamera voidaan "kiinnittää" kaukoputken okulaaripäähän yleensä digikameran jalustakierteestä. Jos osaamista ja/tai työkaluja löytyy, voi tällaisen lisälaitteen tehdä myös itse.

Afokaalisessa kuvaustavassa on kuitenkin otettava huomioon, että kameran optiikka pitää kohdistaa tarkasti okulaarin optisen akselin linjalle minkä lisäksi hajavalon pääsy okulaarin ja kameran objektiivin väliin täytyy pystyä estämään. Tähän auttaa esim. mustasta kartongista tehty pahvinen holkki, joka samalla auttaa keskittämään kameran ja okulaarin optiset akselit samalle linjalle.

Järjestelmäkameroiden okulaarisuurennuksella kuvaamista varten on tähtikaukoputkiin saatavissa erityinen okulaarisuurennussovite, jonka avulla järjestelmäkameralla voidaan kuvata okulaarisuurennusta käyttäen. Kuvaaminen tapahtuu siten, että okulaarisuurennussovite kiinnitetään kaukoputken tarkennuslaitteeseen, jonka jälkeen okulaari laitetaan sovitteen sisään. Lopuksi kamera kiinnitetään sopivan T-renkaan avulla sovitteeseen ja kuvaaminen voi periaatteessa alkaa.

Afokaalista kuvaamista voi kokeilla myös kiikareiden läpi, ellei taloudesta löydy kaukoputkea. Digipokkari sopii parhaiten kiikarin läpi kuvaamiseen, sillä pokkarin pieni objektiivi sopii useimmiten kiikarin silmäkupin sisään kuin valettu, mikä helpottaa kameran kohdistamisessa okulaarin keskelle käsivaralla kuvatessa, sekä estää hajavaloa pääsemästä kameran linssille. Kiikari on kuitenkin syytä kiinnittää jalustaan tärinän estämiseksi.

Afokaalinen kuvaus
Afokaalisessa kuvauksessa eli digiscopingissa kamera kiinnitetään okulaarin taakse joko erityisellä kiinnityslaitteella tai sitten kuvataan käsivaralta. Käsivaralta kuvaaminen soveltuu lähinnä kirkkaampien kohteiden kuvaamiseen.

Polttotasolla kuvaus

Afokaalista kuvausta suositumpi tapa tähtikuvaajien keskuudessa lienee kameran kiinnittäminen suoraan teleskoopin polttotasolle. Polttotasokuvaamisen etuna on, että tällöin päästään eroon ylimääräisistä linsseistä, joissa aina väistämättä aiheutuu valohävikkiä ja värivirhettä.

Kameran kiinnittäminen kaukoputken kuvatasolle vaatii kuvatasosovitteen (eli T-adapterin), joka työnnetään tarkennuslaitteeseen okulaarin tilalle. Kuvatasosovitteen toisessa päässä on T-ulkokierre, johon kierretään kiinni kamerakohtainen T-rengas, ja toisessa päässä usein kierteet erilaisille okulaarisuotimille.

Kuvatasosovitteen haittapuolena on usein vinjetointin eli kuvan reuna-alueiden tummuminen (joskin nykyään vinjetointia käytetään jopa tehokeinona erityisesti lehtimaailmassa). Lisäksi sovitteen käyttö edellyttää tarkennuslaitteelta riittävän laajaa liikerataa etenkin sisäänpäin.

Joissain tarkennuslaitteissa T-ulkokierre saattaa olla jo valmiina, jolloin riittää kun hankkii kameraan sopivan T-renkaan (esim. useimmissa Maksutov-tyyppisissä kaukoputkissa kameran kiinnittämiseen sopiva T-adapteri sisältyy itse tarkennuslaitteeseen).

Kamera polttotasossa
Polttotasokuvauksessa kamera kiinnitetään sovittimella suoraan kaukoputken polttotasolle.

"Piggy-Bag" eli reppuselkäkuvaus

Amerikkalaisista julkaisuista tuttu termi "piggy-bag" eli reppuselkä tarkoittaa kuvaustapaa, jossa kamera kiinnitetään kaukoputken selkään tai rinnalle. Tässä kuvaustavassa kaukoputkea käytetään kohteen seurantaan ja itse kuvaaminen tapahtuu kameran omaa optiikkaa käyttäen. Laajakulmaobjektiivilla saadaan pitkään valotettuja upeita kuvia mm. Linnunradasta ja tähtitaivaasta, kun taas teleoptiikka soveltuu hyvin laaja-alaisten sumujen ja tähtijoukkojen kuvaamiseen (esim. Seulaset, Orionin suuri kaasusumu, Andromedan galaksi).

Seuranta

Onnistuakseen kaukoputkella tapahtuva tähtivalokuvaus edellyttää, että kaukoputkessa on vähintään tuntiakselissa seurantamoottori ja erityinen seurantaan tarkoitettu ristikko-okulaari tai vaihtoehtoisesti autoguidaus-järjestelmä, mikäli jalusta on ohjattavissa tietokoneella (GoTo-jalusta).

Autoguidauksella tarkoitetaan kohteen automaattista seurantaa, jolla kaukoputki pidetään kuvattavaan kohteeseen suunnattuna tietokoneen ja kameran avulla. Tietokoneen avustuksella suoritettu automaattinen kohteen seuranta vapauttaa kuvaajan työläästä kaukoputken valvonnasta ja jatkuvasta uudelleen suuntauksesta kuvaamisen aikana.

Yleensä autoguidaukseen käytetään erityistä autoguidaukseen tarkoitettua kameraa, jonka käyttöä varten tarvitaan kuvauskaukoputken kylkeen kiinnitetty ohjauskaukoputki tai ns. radial guider, joka mahdollistaa samanaikaisen valokuvaamisen ja kuvauskohteen seurannan. Monissa CCD-kameroissa on autoguidausmahdollisuus myös sisäänrakennettuna.

Linkkejä

Lisätietoa tähtikuvauksesta

Tähtikuvien käsittelyyn tarkoitettuja ohjelmia

Digikuvaus (yleinen)


 
© Marko Myllyniemi & Tähtikuvaus.info. Kaikki oikeudet pidätetään. All Rights Reserved.