Valotusaikataulukko kiinteälle jalustalle

Taulukossa esitetään eri polttovälisille objektiiveille teoreettisia valotusaika-arvioita pisimmästä mahdollisesta valotusajasta sekunteina ilman seuraantaa, ennen kuin tähdet alkavat venyä liikaa. Taulukko perustuu omiin kokemuksiin 28 mm ja 200 mm polttoväleillä, muiden polttovälien arvot on arvioitu näistä saatujen tulosten perusteella.

Taulukon yläreunassa polttoväli millimetreinä ja vasemmassa reunassa deklinaatio.

HUOM! Taulukossa annetut ajat ovat ainoastaan suuntaa antavia ja todellinen maksimivalotusaika voi poiketa suuntaan tai toiseen monista eri tekijöistä johtuen. Ts. kokeilemalla omalla kuvauskalustolla asia selviää parhaiten.

Tähdet teräviksi 500:n -säännöllä

Toinen vaihtoehto tähtien pitämiseksi pisteinä ilman liike-epäterävyyttä on niin sanottu 500:n sääntö. Viidensadan sääntö tarkoittaa sitä, että täyskennoisella kameralla jaetaan luku 500 käytetyn objektiivin polttovälillä, jolloin tulokseksi saadaan pisin mahdollinen käytettävä aika, jolla tähdet vielä pysyvät pistemäisinä. Siten esimerkiksi 250mm objektiivilla valotusajaksi tulee 2 sekuntia (500/250=2) tai 14mm objektiivilla noin 36 sekuntia (500/14=35,7).

Kroppikennoisella kameralla kuvattaessa täytyy objektiivin polttoväli ensin kertoa kroppikertoimella ja vasta sen jälkeen suorittaa jakolasku, esim. 18mm*1,6=28,8mm, jolloin 500/28,8 = noin 17 sekuntia.

Taulukon ja 500:n säännön ristiriita?

Kuten huomataan, 500:n sääntö on ristiriidassa kokoamani taulukon suhteen ja päinvastoin. Tämä johtuu hyvin pitkälti siitä, että 500:n sääntö ei ota huomioon kohteen korkeutta, sillä korkeammilla deklinaatioilla taivaan pyörimisliike on luonnollisesti pienempää kuin alemmilla korkeuksilla. Näin ollen, mitä korkeammalla taivaalla kohde sijaitsee, sitä pidempään sitä pystyy valottamaan ennen kuin tähtitaivaan pyörimisliike alkaa venyttää tähtiä liikaa. Tästä päästään taas siihen, että kokeilemalla selviää.