Tähtitorni Tähtikuvaus.info  
   
Etusivu
Havaintolomake
Linkit
Kuvagalleria
Tähtikuvausartikkelit
Tähtikuvaus-FAQ

Kuun valokuvaaminen

Kuu on tähtikuvausta aloittelevalle harrastajalle varsin mainio ensikohde, sillä Kuun kuvaamisessa valotusajat ovat lyhyitä eikä seurantajalustaa välttämättä tarvita. Kuun kuvaaminen onnistuu jo teleobjektiivilla varustetulla järjestelmäkameralla, mutta vasta kaukoputken käyttö antaa mahdollisuuden saada tarkkoja kuvia Kuun pinnan yksityiskohdista.

Kuu on tähtivalokuvaajien keskuudessa usein väheksytty kuvauskohde galaksien ja tähtisumujen rinnalla, mikä luultavasti johtunee pitkälti Kuun läheisyydestä - se on aivan liian arkipäiväinen kohde taivaalla. Kuun pinta tarjoaa kuitenkin runsaasti mielenkiintoisia kuvauskohteita. Lisäksi Kuuta voi usein kuvata silloinkin kun galaksit ja tähtisumut eivät ole näkyvissä - siis myös kesällä ja vaikka keskellä päivää.

Kuvauskalusto

Kuun kuvaamiseen riittää usein jo pelkkä järjestelmäkamera, jossa on pitkäpolttovälinen tele- tai zoomobjektiivi. Esimerkiksi 300 mm tai pidemmän polttovälin omaavalla objektiivilla saa Kuusta ja sen vaiheista jo varsin näyttäviä kuvia, joihin usein on mahdollista yhdistää jopa ympäröivää maisemaa. Jonkinlaisten pinnanmuotojen tallentaminen vaatii kuitenkin vähintään noin 900mm tai pidemmän polttovälin käyttöä, mutta siihen kykenevät objektiivit ovat jo varsin hintavia - jopa useiden kymmenien tuhansien eurojen arvoisia.

Kuu
Kuu ja lentokone kuvattuna Canon 50D digijärkkärillä ja Sky-Watcher Equinox Pro 100/900mm linssikaukoputkella 22.09.2010 klo 19:21.

Vakavaa Kuukuvausta harrastavalle valokuvaajalle kaukoputki onkin ehdoton hankinta, sillä se on yleensä vastaavan polttovälin omaavaa teleobjektiivia monin verroin halvempi. Kaukoputken läpi Kuuta voidaan kuvata joko okulaarisuurennusta käyttäen (nk. afokaalinen kuvaus eli digiscoping) tai kiinnittämällä kamera suoraan kaukoputken polttotasolle (molemmista kuvaustavoista enemmän Tähtikuvausta aloittamaan -artikkelissa).

Okulaarisuurennuksella kuvaaminen soveltuu yleensä lähinnä pokkari- tai kompaktityyppisille digikameroille, sillä järjestelmäkamerat painavat sen verran paljon, että niitä on hankala - laitteiden kannalta suorastaan vaarallista - kiinnittää okulaarin taakse ja toisaalta paino aiheuttaa kuvausjärjestelmän optisen akselin taipumista, mikä heikentää kuvanlaatua.

Riippumatta siitä, kuvaako Kuuta kaukoputken vai kameraoptiikan läpi, kannattaa kuvaamisessa käyttää apuna kaukolaukaisinta, jolloin kamera ei ainakaan pääse heilahtamaan ja pilaamaan hyvää valotusta, mikä on yleensä vaarana kameran omaa laukaisunappia käyttäessä.

Elektronisella sulkimella varustettu kamera on mekaanisella sulkimella varustettua kameraa parempi, sillä mekaaninen suljin saattaa myöskin aiheuttaa kuvaan pienen tärähdyksen. Digijärkkäreissä tätä voidaan jokin verran ehkäistä peilin lukituksella, jolloin painettaessa laukaisinta kerran peili lukittuu yläasentoon ja vasta toisella painalluksella itse suljin laukeaa.

Mikäli Kuun pinnan yksityiskohtien kuvaamisesta innostuu enemmänkin, kannattaa silloin harkita vakavasti erityisesti Kuun ja planeettojen kuvaamiseen tarkoitetun CCD-kameran hankintaa (esim. Imaging Source). Tällaisella kameralla Kuun pinnan yksityiskohdista saa melko tarkkoja ja pienelle alueelle rajattuja lähikuvia, joita ei tavallisilla kameroilla saa kuvattua. Myös tavallista webbikameraa kannattaa kokeilla.

Kuvaamisesta

Kirkkautensa vuoksi Kuu on siitä mukava kuvauskohde, että valotusajat voi yleensä pitää niin lyhyinä, ettei varsinaista seurantaa juuri tarvita. Poikkeustilanteita ovat oikeastaan täydelliset kuunpimennykset, jolloin valotusaika voi olla jopa muutamia sekunteja.

Kameran valotusautomatiikka kannattaa unohtaa heti kättelyssä, sillä valotuksen mittauksessa se ottaa usein huomioon Kuun kiekon lisäksi myös pimeän taustataivaan ja laskee niistä jonkinlaisen "optimivalotuksen" (jonka seurauksena Kuu melko varmasti ylivalottuu). Kuun kuvaamisessa kannattaakin suosiolla käyttää kameraa manuaaliasetuksilla.

Kuu
Kraatteri Plato (valon ja varjon rajalla), sen länsipuolella Alppien laakso (Vallis Alpes), siitä alaoikealle Montes Caucasus -vuoristo. Kuvattu Canon 50D + 14" Meade LX200GPS (356/3556mm) 23.03.2010 klo 19:21 Sahannevan observatoriolla. ISO400, valotus 1/160s.

Kuun kuvaamisessa valotusajat ovat yleensä sekunnin murto-osien luokkaa, jonkinlaisena perusvalotuksena voitaneen ISO100-arvolla pitää 1/250 sekuntia kuvattaessa kaukoputken polttotasolla, josta voi sitten haarukoida molemmin puolin erilaisilla valotusaika-yhdistelmillä parhaimman kuvan saamiseksi (yleensä aikahaarukka on 1/90-1/500 sekunnissa).

Ilmakehän häiriöiden vuoksi kannattaa myös kokeilla suurempia ISO-arvoja ja lyhyempää valotusaikaa, esimerkiksi ISO400 - ISO1000 ja valotusaikana 1/800-1/1600 sekuntia. Suurempien ISO-arvojen ongelmana saattaa kuitenkin olla kohinan lisääntyminen.

Objektiivilla kuvattaessa valotuksen ohjenuorana voi pitää myös 16-aukon sääntöä, sillä Kuu on suoraa auringonvaloa heijastava kohde. Tällöin saataisiin ISO200:lla aukoksi F11 tai F8 ja suljinajaksi 1/500 (aukon parin ylivalotus 16-aukon sääntöön nähden), jolloin Kuu näyttää Kuulta myös käsivaralta kuvattuna.

Jos taas haluat näyttävän Kuun yömaisemaasi, niin paras vaihtoehto on kuvata Kuu ja maisema erikseen, jolloin Kuu ei pala puhki eikä liioin veny viivaksi maisemaa minuuttikaupalla valotettaessa.

Lisätietoa Kuusta


 
© Marko Myllyniemi & Tähtikuvaus.info. Kaikki oikeudet pidätetään. All Rights Reserved.